Ei mene taas niin kuin Strömsössä.
Minun piti hakea ensi viikonloppuna Mercurius, upeista upein
valkokasvokoiras. Mercuriuksen piti pesiä Pricellan kanssa, ja
jälkeläisen piti mennä Halon kanssa tai Halon jälkeläisen kanssa. Ensin
kävi ilmi, että poitsu on sisarus Kristan poikasille - emot ovat siis
samat kuin Annin Jiwalla, Elinan Naavalla ja Emman Roopella. Mariallakin
taisi olla sisarus. No, olin jo buukkauksen tehnyt ja lintu oli kaunis
ja rakastettava, joten päätin, että haen Mercuriuksen kuitenkin.
Sitten selvitin taustaa vielä lisää. Sain kuulla, että Mercuriuksen isoisä on nimeltään Kirka ja se oli valkokasvo. Hieman paha viba nousi mieleen siitä, että missä olen sen kuullut ennen. Ja Halon sukutaulusta löytyi erään nyt jo lopettaneen kasvattajan lintu, Kirka. Varmistin Crisseltä - Mercuriuksen vanhempien alkuperäiseltä kasvattajalta - onko kyseessä sama Kirka. Ja olihan se.
Eli en siis voisikaan laittaa Mercuriuksen jälkeläistä Halon linjaan. Enkä hopealinjaan, koska Mercurius periyttäisi kanelia ja lutinoa, jotka olisin saanut Halon linjassa jalostettua parissa sukupolvessa pois naaraspoikaselta.
Jos olisi loputtomat tilat, en joutuisi perumaan, mutta ei vaan voi pelastaa itselleen jokaista lintua maailmassa. Se tuntuu siltä kuin oharoisin. Hurjan pahalta siis. Ei ole ikinä kivaa saada peruutuksia. Ja samalla on pakko oikeasti olla järkevä. "Can't hug every cat" jne.
Kyllä minä tiedän luonnollisesti, että tämä on ainoa oikea ratkaisu. :/ Mutta en minä siitä juurikaan pidä...
Sitten selvitin taustaa vielä lisää. Sain kuulla, että Mercuriuksen isoisä on nimeltään Kirka ja se oli valkokasvo. Hieman paha viba nousi mieleen siitä, että missä olen sen kuullut ennen. Ja Halon sukutaulusta löytyi erään nyt jo lopettaneen kasvattajan lintu, Kirka. Varmistin Crisseltä - Mercuriuksen vanhempien alkuperäiseltä kasvattajalta - onko kyseessä sama Kirka. Ja olihan se.
Eli en siis voisikaan laittaa Mercuriuksen jälkeläistä Halon linjaan. Enkä hopealinjaan, koska Mercurius periyttäisi kanelia ja lutinoa, jotka olisin saanut Halon linjassa jalostettua parissa sukupolvessa pois naaraspoikaselta.
Jos olisi loputtomat tilat, en joutuisi perumaan, mutta ei vaan voi pelastaa itselleen jokaista lintua maailmassa. Se tuntuu siltä kuin oharoisin. Hurjan pahalta siis. Ei ole ikinä kivaa saada peruutuksia. Ja samalla on pakko oikeasti olla järkevä. "Can't hug every cat" jne.
Kyllä minä tiedän luonnollisesti, että tämä on ainoa oikea ratkaisu. :/ Mutta en minä siitä juurikaan pidä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti