Ahdistavat valinnat

Ei mene taas niin kuin Strömsössä. 

 

Minun piti hakea ensi viikonloppuna Mercurius, upeista upein valkokasvokoiras. Mercuriuksen piti pesiä Pricellan kanssa, ja jälkeläisen piti mennä Halon kanssa tai Halon jälkeläisen kanssa. Ensin kävi ilmi, että poitsu on sisarus Kristan poikasille - emot ovat siis samat kuin Annin Jiwalla, Elinan Naavalla ja Emman Roopella. Mariallakin taisi olla sisarus. No, olin jo buukkauksen tehnyt ja lintu oli kaunis ja rakastettava, joten päätin, että haen Mercuriuksen kuitenkin.

Sitten selvitin taustaa vielä lisää. Sain kuulla, että Mercuriuksen isoisä on nimeltään Kirka ja se oli valkokasvo. Hieman paha viba nousi mieleen siitä, että missä olen sen kuullut ennen. Ja Halon sukutaulusta löytyi erään nyt jo lopettaneen kasvattajan lintu, Kirka. Varmistin Crisseltä - Mercuriuksen vanhempien alkuperäiseltä kasvattajalta - onko kyseessä sama Kirka. Ja olihan se.

Eli en siis voisikaan laittaa Mercuriuksen jälkeläistä Halon linjaan. Enkä hopealinjaan, koska Mercurius periyttäisi kanelia ja lutinoa, jotka olisin saanut Halon linjassa jalostettua parissa sukupolvessa pois naaraspoikaselta.

Jos olisi loputtomat tilat, en joutuisi perumaan, mutta ei vaan voi pelastaa itselleen jokaista lintua maailmassa. Se tuntuu siltä kuin oharoisin. Hurjan pahalta siis. Ei ole ikinä kivaa saada peruutuksia. Ja samalla on pakko oikeasti olla järkevä. "Can't hug every cat" jne.

Kyllä minä tiedän luonnollisesti, että tämä on ainoa oikea ratkaisu. :/ Mutta en minä siitä juurikaan pidä...

Lemmikkimessut ja visiitti Annin luo

Juttua lemmikkimessuista ja Annin upeasta lintutilasta!

23.11-24.11 oli Lemmikkimessut Helsingissä. Olin edustamassa Lemmikkilinnut Kaijuli ry:tä, joskin omia lintuja ei ollut vielä mukana Pyron maahantuontikaranteenin takia. Auttelinkin suurimmaksi osaksi kaupan kanssa, roudaamisessa ja yleisessä säätämisessä osastollamme. Tämän vuoden messut olivatkin varmaan runsaammat kuin pitkään aikaan! Osastomme oli ISO ja siitäkin huolimatta yrittäessäni saada kunnon kuvaa oli se lähes mahdotonta, koska ihmisiä oli niin järjettömän paljon, että päiden yläpuolelta näkyi vain yhdistyksemme banneri.

Viikonlopun huippukohtana oli kuitenkin nähdä lintuharrastajaystäviäni: Annia, Jarmoa, Janinaa, Laurea ja Jonnea, jotka lisäkseni olivat viettämässä viikonloppua Annin ja Jarmon luona. Anni on kolleegani ja ystäväni ja häntä lykästi jokin aika sitten: hän löysi Jarmon kanssa vanhan työväentalon ja osti sen kodikseen. Eikä siinä vielä mitään, mutta talossa on liikuntasali ja esiintymislava. Mitä tekee lintuharrastaja? Työstää koko salin ja lavan lintutiloiksi! Voiko siistimpää ollakaan!
Annilla on suurehko neitokakaduparvi. Moni näistä on hoitolintuja, mutta suurin osa on omia. Annilta löytyy muun muassa keltaposkineitokakaduja. Aviaariossa oli myös muutama undulaatti, joihin rakastuin aivan ikihyvikseni houkutellessani niitä syömään hirssiä sormelleni.

Kieltämättä olin muutenkin aika taivaissa. Teki mieli vain olla siellä parven keskellä, kommunikoida ja tarjota ruokaa. Oli sellainen olo, että oli omassa elementissään. Erityistä ihastusta herätti myös nähdä omat kasvattini Enigma ja Loitsu - sekä Enigman omat poikaset ihanaluonteinen Cersa ja uskomattoman kaunis Naapru. Kun pääsee seuraamaan uusia sukupolvia, sitä jotenkin tuntee kasvattajana suurta ylpeyttä. Ei vain linnuistaan, vaan myös omistajasta, jonka on valinnut. Anni on tehnyt hyviä valintoja ja en voisi olla onnellisempi siitä, että Enigma päätyi juuri hänelle!

Ihana Naako!

Minä ja Beckyn lapsenlapsi Cersa.

Neitokakadut.com - Blogin aloitus

Tämä blogi tulee Neitokakadut - Variaatioiden Aikakausi -sivustoa. Tänne tulee ainakin ajoittain sivuston bloggauksia, jolloin ainakin Bloggerin käyttäjien on helpompi pysyä kärryillä siitä, milloin sivuilla on uutta materiaalia!